Tiiättekö mikä on parasta? Kun on kylmä ja tajuaa että voi sukeltaa sohvannurkkaan _sähkölämmitteisen_ viltin alle 💖

Nojoo. Ei oo kutominen napannut viikkoon, ei oo jaksanu. Mahdoinko mainita edellisessä postauksessa että mulla on parisen vuotta sitten todettu adhd? 

Kun on ollut melkein kymmenen vuotta samassa paikassa osa-aikaisena duunarina, oon kerennyt aika hyvin tottumaan siihen että ei ole säännöllistä rytmiä, eikä viikonloppuja, vaan viikonloppu on silloin kun on kaks päivää vapaata putkeen. Ja vaikka työpäivät on useimmiten sen 4-6h kerrallaan, meikäläisen kohdalla sekin väsyttää ihan hulluna, ihan vaan jo se että kun oon töissä, mulla on siellä toiminnassa mun "työpersoona", joka on aika lailla päinvastainen kun mitä oon esim. kotioloissa... 

Oon myös tottunut siihen että vapaapäivinä/iltavuoropäivinä mulla on omaa aikaa, kun lapset on koulussa ja päiväkodissa, mies aamuvuoroviikolla, saan olla ja relata kotona ihan itsekseni ja se on jotain sellaista mitä tarvitsen. 

Adhd kuormittaa mun arkea siinä mielessä että kun työssäolo on sellaista että siellä mennään eikä meinata, useimmiten tukka putkella kun kiirekiirekiire...! Tekemistä on joka hetkelle ja samaan syssyyn pitäis saada palveltua asiakkaat ensiluokkalaisesti ja johto hiillostaa kun sitä ja tätä pitäis tehdä paremmin ja enemmän. Uskotko kun sanon, että pelkästään neljän tunnin vuoro saa mut väsymään totaalisesti? Saatika sitten koko päivän vuoro... 

Nyt kun aloitin opiskelut kuukausi sitten, mulle tuli totaalielämänmuutos. Pelkästään säännöllinen arkipäivärytmi on asia johon tuntuu että menee ikuisuus tottua... Kun yhtäkkiä ootkin koulussa klo9-15.30 joka päivä ja illat ja viikonloput vapaat, on meikäläisellä pakka sekaisin. Ei sen puoleen, en valita, tykkään kovasti olla koulussa ja illat kotona ja mitä säännöllisempi rytmi, sen parempi mulle. Mutta koska musta alkaa tuntua siltä että tää on nyt se uus normi? Millon mua lakkaa väsyttämästä? 

Tähän päälle vielä huoli siitä miten teinittärellä menee opiskeluissa ja siihen liittyvät add:n aiheuttamat ongelmat, miten esi-teinittärellä menee muissa asioissa ja eskarilaisen kiukuttelut ja itsepäisyydet. Enää tästä puuttuis se että alettais miehen kanssa tapella hitosti, mut kaippa sekin on edessä kun tässä aletaan esim. keittiön remppaa jossain vaiheessa toteuttaa ihan tosissaan 😂 

No vaikka kuormitusta tuntuu tulevan aiheesta kuin aiheesta, otan ilolla vastaan huomisen vapaapäivän yksin kotona 😍 ja innolla odotan että pääsen mun lempparityökaverin kanssa ens viikonloppuna töihin, mitähän siitä mahtaa tulla kun tätä nykyä olen tosiaan vain yhden viikonlopun kuussa töissä, mahtaako sitä muistaa enää edes mitään 😆 

Nyt painun iltapalan kautta pehkuihin, aamulla eskari hoitoon ja ehkä sitten takaisin peiton alle..... 

 Moromoro! Oon Lulu De MeKu, neljänkympin kriisiä hipova ämmänkäppänä Helsingin ja Turun holleilta. Ei enää lemmikeitä(paitsi haaveissa), mutta kolme apinaa ja yks miehenrotjake asuu samassa omakotitalossa. Tai no, kolmas apina asuu enää osittain kotona, perkula kun meni kasvamaan niin vanhaksi että pääsi muuttamaan opiskeluiden perässä toiselle paikkakunnalle... 😏 Onneks pikkuapinat on vielä muutaman vuoden ainakin kotona ennenkun voivat samaa suunnitella 😁 

En oikein itsekään tiedä mikä olen, jonkinmoinen sekoitus goottia, rokkaria, hevaria, punkkaria....? En tiedä onks tälle mitään vain yhtä kuvaavaa sanaa 😝 Käytän vain mustia vaatteita, joskus saattaa joku punainen tai räikeänharmaa juttu olla.... Mutta harvemmin kuitenkaan, joku roti oltava 😆 Tällä hetkellä kasvatan kaljua pois, haaveena saada sen verran pituutta tukkaan että saan taas rakastamani kuiturastat takaisin 💜 Piti vain kesäksi ottaa kuiturastat pois, mutta sitten tuli kuuma ja sitten lähti tukka 😂 

Harrastuksiini kuuluu: Kutominen. 👍 Rakas harrastus/terapiamuoto tämä nitkuttelu, ollut jo kohta 12vuotta. Kudon enimmäkseen villasukkia, välillä puikoilla pilkahtaa pipo, lapaset tai jopa kauluri... Mutta enimmäkseen teen kirjoneulevillasukkia. Hifistelijä? Kyllä olen, neulontapenaalista löytyy jos jonkinmoista hilavitkutinta, uusimpana hankintana kerroslaskurisormus...! 😍 Jonkun kauniin langanohjaimen kun vielä saisin nykyisen muovisen tilalle 😅

Lisäksi tykkään(tykkäisin) käydä kuntosalilla, muttamutta...... Lorvikatarri 😕 Tosin tässä elämäntilanteessa entistä kovemmin on koitettava saada lähdetyksi, koska hartiat on aika himputin kovilla....! 

Mikä elämäntilanne mulla siis on, lähestyvän neljänkympin kriisin lisäksi? Noh. Viimeiset kymmenen vuotta oon ollut kaupan alalla yhdessä ja samassa firmassa töissä. Tykkään työstäni, ihan aidosti, asiakkaat on tosi kivoja, työpäivät sujahtaa aina mukavasti ja työkaverit on kuin toinen perhe, superihania tyyppejä. Mutta tossa kesällä olin ensin puolisentoista kuukautta sairaslomalla ja siihen samaan settiin pidin sitten kaikki vuosilomat pois, eli kesäkuusta elokuun loppuun kaivoin napaa muksujen kanssa kotosalla. Siellä sitten aikani kuluksi ajattelin mm. sellaista asiaa että mihis elämä vois viedä? Vai tässäkö tää oli? Puurranko myyjäntyössäni eläkeikään asti, vain ja ainoastaan tällä tasolla....? Esimiehen asema ei kiinnosta, eli esimerkiksi myymäläpäälliköksi musta ei ole. Joten etenemismahdollisuuksia ei meikäläisen uralla ole.... Sitten mieleen juolahti esille semmoinen ajatus jonka jätin sinne alitajunnan perimmäiseen takanurkkaan joskus parikymppisenä.... Mites se pintakäsittelijän ammatti? Se on ainut ala joka jo parikymppisenä kiinnosti, mutta uskallusta alalle ei ollut silloin, koska tyhmästi uskoin kun mulle sanottiin että ei musta sille alalle ole. Olin silloin niin naiivi ja tyhmä, toisaalta myös herkkäuskoinen, rikkinäinen, enkä kyennyt luottamaan itteeni.  

Mutta nytpä kun on tuota nk. elämänkokemusta karttunut, päätin notta pirkula! Nyt tai ei koskaan! Ja kun vielä rakas työkaveri paljasti samansuuntaisista haaveista, sain sen viimeisenkin potkun ja laitoin hakupaperit menemään. Haastattelukutsu tuli, joka meni ihan kivasti, ja sitten kilahtikin sähköpostiin onnittelut oppilaaksi valinnasta 🤩🤩🤩🤩 

Oon siis ollut pintakäsittelijäalan aikuisopiskelija muutaman viikon ja niimpalkauhiaste oon tykännyt. Klisee mutta totta, oon aina tykännyt tehdä käsilläni, varsinkin maalaamista ja pintaremppaa olen tykännyt tehdä. Tuolla jos vertais numeroilla, jos osaamistaidot olis  välillä 0-10, olis oma osaamistaso vasta lähellä ykköstä, mutta liki joka päivä oppii jotain uutta ja niin on kivaa. 😀 Tällä viikolla ollaan opeteltu mm. pohjatöitä, eli kun lopulta tapetoidaan tai maalataan, ei seinään jäisi klummuja sun muita rumia jälkiä vaan pinta olisi mahdollisimman siisti ja toivottavaa olisi että sileäkin 😋

Joten meitä on perheessä siis kaksi "ekaluokkalaista" ammattiinopiskelijaa, yksi vuorotyötä tekevä miehenrotjake sekä peruskoulussa oleva esiteini sekä eskari-ikäinen.  

Tällä mennään ja tättärää!